Korruptio on syvällä Venäjän puolustusteollisuudessa

Venäjän puolustusteollisuus on vahvistunut viime vuosina, mutta useat sitä jo vuosia rasittaneet ongelmat haittaavat edelleen tuottavuutta. Yksi näistä on teollisuuden joka tasolla rehottava korruptio, jonka uskotaan voivan hidastaa Venäjän federaation varustelutavoitteiden toteutumista ja vahingoittaa sen puolustusvalmiuksia.

Vuoden 2017 loppupuolella hyväksytty Venäjän federaation uusi varusteluohjelma GPV-2027 muodostaa maan puolustushankintojen ja sotilaallisten painopisteiden perustan aina vuoteen 2027 saakka. Se rakentuu parhaillaan käynnissä olevan varusteluohjelma GPV-2020:n tuloksille ja jatkaa Venäjän asevoimien vahvistamista ja nykyaikaistamista. Loppuvuodesta 2010 hyväksytyn GPV-2020:n tavoitteena on ollut uudistaa 70 % asevoimien kalustosta vuoteen 2020 mennessä.

Vaikka Venäjän federaatio on viime vuosina kokenut onnistumisia varustelutavoitteissaan, ne eivät ole tulleet viivästyksittä. Onkin odotettavissa, että edeltäjänsä tavoin myös GPV-2027:n täytäntöönpanoa vaikeuttavat erinäiset tekijät. Tuotantokykyä ja teknologista kehitystä koskevat kysymykset ovat keskeisiä haasteita vielä 2020-luvulla, minkä lisäksi monet muut teollisuushaaraa jo pitkään rasittaneet ongelmat eivät häviä lähivuosina minnekään. Yksi keskeisimmistä ongelmista on korruptio, johon hukkuu vuositasolla miljardeja ruplia.

Korruptio – pysyvä osa puolustusteollisuutta?

Kun venäläinen uutismedia Novaja Gazeta julkaisi vuonna 2011 listauksen Venäjän federaation korruptoituneimmista ministeriöistä, ei monelle tullut yllätyksenä, että puolustusministeriö sijoittui sen kärkeen. Samana vuonna Venäjän silloinen pääsotilassyyttäjä Sergei Fridinski arvioi, että vuosittain noin viidesosa maan puolustusbudjetista päätyy varastetuksi tai kavalletuksi.

Korruptio on jo vuosikymmeniä ollut yksi venäläisen puolustusteollisuuden suurimmista rakenteellisista ongelmista, ja se koskettaa kaikkia teollisuuden tasoja aina urakoitsijoista ministeriön virkamiehiin saakka. Venäjän puolustusministeriön alkuvuodesta 2018 julkaiseman raportin mukaan edellisvuonna Venäjän puolustusteollisuudessa havaittiin yhteensä 235 korruptioon liittyvää rikosta. On kuitenkin todennäköistä, että ministeriön raportti kattaa vain pienen osan puolustusteollisuudessa todellisuudessa ilmenevistä korruptiotapauksista.

Venäjällä puolustusjärjestelmän korruptiotapaukset liittyvät useimmiten kiinteistöjen ylläpitoon ja väärinkäytöksiin, rakennussopimuksiin sekä petoksiin. Lahjontaa käytetään keinona tarjousten manipuloimisessa ja sopimusten voittamisessa. Muita yleisiä korruption ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi omaisuuden hävitykset, kiinteistöhuijaukset, nepotismi, raportoimattomat eturistiriidat ja peiteyritysten kanssa tehtailtavat valesopimukset. Suurimmassa osassa ilmi tulevista korruptiotapauksista esiintyy kerralla useampaa kuin yhtä korruption muotoa. Esimerkiksi virkamiesten lahjontaa voidaan käyttää keinona väärennetyn sopimuksen salassapitoon, kun taas itse sopimuksia voidaan käyttää omaisuuden kavaltamiseen.

Puolustusvoimien uudistus lisäsi korruptiota

Vuonna 2008 tehty puolustusvoimien uudistus toi mukanaan merkittäviä muutoksia hankintajärjestelmään, mikä on omalta osaltaan lisännyt korruptiota. Tuolloin syntyi uusi valtionyhtiöiden ja alihankkijoiden verkosto palvelemaan puolustusvoimien tarpeita aina kiinteistöihin liittyvistä hallinnollisista tehtävistä tarvikehankintaan. Ulkoistamalla tehtävät siviilitoimijoille oli tarkoitus keskittää hankintajärjestelmä ja vapauttaa puolustusvoimien henkilöstöä hoitamaan keskeisiä sotilaallisia tehtäviä. Uudistus johti kuitenkin korruption lisääntymiseen luomalla lukuisia uusia lahjonnan mahdollisuuksia. Yksittäiset valtionyritykset saivat erityiset roolit, mikä johti eräänlaisten palvelusektorin kartellien muodostumiseen sekä kilpailun rajoittumiseen.

Puolustusvoimien uudistusta seurasi muun muassa runsaasti mediahuomiota herättänyt Oboronservis-skandaali. Oboronservis on holdingyhtiö, joka perustettiinvuonna 2008 hoitamaan monia Venäjän puolustusvoimille aiemmin kuuluneita tehtäviä. Näihin lukeutui muun muassa tarpeettoman kiinteistöomaisuuden myyminen. Vuonna 2012 selvisi, että yhtiön johtajat olivat myyneet puolustusvoimien kiinteistöjä yksityisille toimijoille alle markkinahinnan. Lisäksi puolustusministeriön varoilla oli korjautettu kiinteistöjä ja myyty tai vuokrattu niitä laittomasti kaupalliseen käyttöön. Kiinteistöhuijaukset johtivat siihen, että federaatio menetti kymmeniä miljoonia ruplia ja lopulta myös Venäjän silloinen puolustusministeri Anatoli Serdjukov erotettiin.

Seuranta lisääntyy, vankeustuomiot pitenevät

Venäjän puolustusteollisuuden korruption pelätään voivan vakavastikin vahingoittaa Venäjän puolustuksellisia valmiuksia, sillä valtion varojen menetysten lisäksi se johtaa toimittamattomiin tilauksiin sekä huonolaatuisempiin laite- ja palveluhankintoihin. Venäjän korkeimman oikeuden pääsyyttäjä Juri Tšaikan antaman lausunnon mukaan pelkästään vuonna 2017 ilmenneissä hankintatoimeen liittyvissä kavalluksissa menetettiin useita miljardeja ruplia. Yksi vuoden 2017 suurimmista esille tulleista tapauksista oli yhdessä valtionkonserni Rostecin tytäryhtiöistä tapahtunut 3,5 miljardin ruplan kavallus.

Kasvaneen huolen vuoksi puolustussektorin varojen käytön seurantaa on pyritty viime vuosina tehostamaan erilaisilla kontrolleilla ja lainsäädännöllisillä muutoksilla. Jo ensimmäistä varusteluohjelmaa GPV-2020:tä laadittaessa Venäjän puolustusministeriö teki kavallusten estämisestä prioriteetin. Vuonna 2013 säädettiin varusteluohjelmaan liittyviä sopimuksia rikkovien henkilöiden rankaisemisesta, ja ajan myötä seuraamukset ovat koventuneet. Loppuvuodesta 2017 lähtien varusteluohjelmaan liittyvistä väärinmenettelyistä on voinut seurata jo yli 10 vuoden vankeustuomio.

Muitakin lainsäädännöllisiä muutoksia on tehty. Vuonna 2015 duuma hyväksyipuolustussektorin hankintalain, jonka mukaan puolustusteollisuudessa toimivien alihankkijoiden tulisi avata erilliset pankkitilit federaation varusteluohjelmaan suunnattuja varoja varten. Muutosta lanseeratessaan puolustusministeriö uskoi, että se tekisi hankintaan liittyvän rahaliikenteen seuraamisesta helppoa ja reaaliajassa tapahtuvaa. Jälkikäteen osoittautui, että ministeriö tuli kuitenkin luoneeksi hitaan ja työlään järjestelmän, jonka seurauksena alihankkijat eivät usein saaneet tarvitsemiaan maksuja tarvittavan nopeasti.

Korruption vastaisiin talkoisiin on viime vuosina rekrytoitu mukaan joukko valtion voimatoimijoita, joihin kuuluvat federaation sisäministeriön ja turvallisuuspalvelu FSB:n lisäksi federaation tilintarkastusvirasto ja syyttäjänvirasto. Myös Venäjän federaation puolustusministeriö on reagoinut korruptioriskeihin ja vastaa kaksivuotisen korruption vastaisen suunnitelman laadinnasta ja seurannasta. Lisäksi ministeriön korruption vastaisiin toimiin kuuluvat muun muassa tapausten mediaseuranta, työvoiman kouluttaminen sekä yritysten tiloihin tehtävät tarkastukset, joita se toteuttaa yhdessä Venäjän puolustusvoimien kanssa.

Miksi korruption kitkeminen on niin vaikeaa?

Jos vertaillaan vuosien 2012 ja 2016 tilastoja, korruptioon liittyvien tuomioiden määrä Venäjällä kaksinkertaistui neljässä vuodessa. On kuitenkin mahdotonta sanoa, kuinka suuri osa kasvusta johtui korruption lisääntymisestä ja kuinka suuri osa korruption vastaisten toimien tehostumisesta. Yleisesti korruption kitkemiseen tähtäävien toimien aikaansaamia tuloksia on Venäjällä pidetty varsin heikkoina.

Miksi korruptio sitten pitää pintansa? Vaikka osan voisi väittää johtuvan historian saatossa muodostuneista toimintatavoista, kansalaisjärjestö Transparency International on listannut kolme tekijää, joiden se näkee tukevan korruption jatkuvuutta venäläisessä puolustusteollisuudessa. Näihin kuuluvat salassapito, rajoitettu kilpailu ja raportoimattomat eturistiriidat. Korruptiotapausten syntymistä edesauttavat myös lukuisat muut tekijät, keskeisimpänä valvonnan puute. Vaikka valvontaa on valtion puolesta pyritty lisäämään, pidetään liiketoiminnan harjoittamiseen, omaisuuden käsittelyyn, menoihin ja sopimuksiin liittyviä valvontatoimenpiteitä edelleen hälyttävän puutteellisina, ellei jopa täysin olemattomina.

Samalla Venäjän puolustusteollisuuden korruptiota pohdittaessa on syytä pitää mielessä maan hallinnon kleptokraattiset taipumukset, minkä vuoksi julkisuuteen ja virallisiin tilastoihin päätyvät useimmiten vain ne korruptiotapaukset, jotka eivät suoranaisesti hyödytä Venäjää hallitsevaa eliittiä. Sitä koskettavia tapauksia nostavat vain satunnaisesti esille erinäiset kansalaisjärjestöt tai riippumattomat tiedotusvälineet.

Haasteet jatkuvat uuden varusteluohjelman aikakaudella

Lähes kaikkiin julkisen puolen hankintoihin liittyy Venäjällä korruptiota, mutta luonteeltaan salaisessa puolustusteollisuudessa ongelma on suurempi kuin taloudessa keskimäärin. Nyt loppusuoralla olevan varusteluohjelma GPV-2020:n kautta varattiin alun perin noin 20 700 miljardia ruplaa varusteluun ja noin 3 000 miljardia ruplaa puolustusteollisuuden kehittämiseen. Lopulta alkuperäisestä budjetista saataneen hyödynnettyä kuitenkin vain 13 000 miljardia ruplaa. Tähän ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, joihin myös korruptio kuuluu keskeisenä.

Seuraavan varusteluohjelman toteutukseen on ajanjaksolla 2018–2027 varattu yhteensä noin 20 000 miljardia ruplaa, jotka on tarkoitus käyttää sotilastarvikkeiden hankintaan, nykyaikaistamiseen ja korjaamiseen sekä tutkimus- ja kehitystyöhön, minkä lisäksi varoja on todennäköisesti varattu varastointi-infrastruktuurin parantamiseen. Uusista valvontatoimenpiteistä ja lainsäädännöllisistä muutoksista huolimatta on kuitenkin odotettavissa, että korruptio nielee myös jatkossa olennaisen osan budjetista.