Artikkeli julkaistu alunperin The Ulkopolitist -verkkolehdessä (12.06.2019).
Euroopan unionin ensimmäisen Keski-Aasian strategian hyväksymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 12 vuotta, ja toukokuun puolivälissä sen seuraaja näki viimein päivänvalon. Vuosien mittaan EU:n ja Keski-Aasian kumppanuussuhteissa on tapahtunut edistystä, mutta muutokset maailman geopoliittisessa tilanteessa ovat synnyttäneet uusia haasteita myös Keski-Aasiaan. Nyt julkaistu EU:n strategiapäivitys tulee siis monin tavoin kriittiseen aikaan.
Uusi strategia linjaa kolme avainaluetta, joihin tulevien vuosien EU–Keski-Aasia-yhteistyön halutaan painottuvan. Ensimmäisenä tavoitteena on lisätä Keski-Aasian maiden paineensietokykyä sekä sisäisiä että ulkoisia häiriötekijöitä vastaan. Monet uudet turvallisuusriskit, kuten syyrialaisten ja irakilaisten vierastaistelijoiden paluu ja islamilaisten ääriliikkeiden laajeneminen, koettelevat Keski-Aasiaa.
Toisena strategian päämääränä on tukea alueen talouksien modernisointia, maiden välisen yhteistyön kehittämistä sekä nuorisopolitiikkaa. Kolmanneksi pyritään lisäämään alueellista yhteistyötä edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Uusi strategia on monin tavoin edeltäjäänsä konkreettisempi. Hatarien suuntaviivojen sijaan siinä tuodaan esiin aiempaa yksityiskohtaisempia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Se, mikä viimeksi jäi jotakuinkin epämääräiseksi ideapaperiksi, alkaa viimein näyttää oikealta strategialta.
Kriitikkojen mielestä konkretiaa voisi olla enemmänkin, mutta tämä toteutunee Keski-Aasian seuraavan monivuotisen alueohjelman julistuksessa, joka tulee sisältämään myös tarkat budjettilinjaukset.
EU jatkaa työtään pitkälti samoilla sektoreilla kuin ennenkin: koulutukseen ja hyvän hallinnon lisäämiseen panostetaan, maaseutuyhteisöjen toimeentuloa tuetaan ja ihmisoikeusdialogia jatketaan.
Samalla esille nousee monta uutta painopistealuetta. Yksi näistä on Afganistanin aiempaa selkeämpi integrointi alueelliseen turvallisuusyhteistyöhön. Tämä on tarpeen, sillä maan pitkään jatkunut konflikti vaikuttaa yhä haitallisesti Keski-Aasian valtioihin. Jatkossa EU haluaa liittää Afganistanin osaksi olennaisia alueellisia ohjelmia sekä vuoropuhelukokouksia. Tämä tarkoittaa muun muassa EU:n rajayhteistyöohjelmien BOMCAn (Border Management in Central Asia) ja BOMNAFin (Border Management in Northern Afghanistan) yhdistämistä yhdeksi ohjelmaksi.
Myös ilmastoasiat korostuvat strategiassa aiempaa selvemmin. Ilmastonmuutos on viime vuosina noussut globaaliin keskusteluun entistä laajemmin, mistä kertoo esimerkiksi Pariisissa vuonna 2015 järjestetty ilmastokokous. Keski-Aasiassa ilmastonmuutoksen aikaansaamat vaikutukset yhdistettynä nopeaan väestönkasvuun pahentavat alueen ympäristöongelmia ja luovat uudenlaisia, erityisesti turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyviä, haasteita.
Ilmastoasioihin vaikuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Suuri osa Keski-Aasian maiden päättäjistä ja kansalaisista edelleen joko kieltää tai ei tiedosta esimerkiksi viime vuosina kasvaneita ilmansaasteongelmia ja ongelmajätteisiin liittyviä haasteita. Jotta ympäristö- ja ilmastoasioihin voitaisiin oikeasti vaikuttaa, tarvitaan maiden sisällä merkittäviä asennemuutoksia.
Ympäristöasioista vesipolitiikka on kuitenkin alkanut nousta aiempaa vahvemmin paikallisten päättäjien agendalle. Kiinnostus valtioiden rajat ylittävää vesiyhteistyötä kohtaan on erityisesti viimeisen vuoden aikana vahvistunut, ja se nostetaan esille myös EU:n uudessa strategiassa. Nykyisellään vesiyhteistyö on Keski-Aasiassa todella rajoittunutta, mistä jokainen maa maksaa kalliin hinnan. Sen puute vaikuttaa haitallisesti kaupankäyntiin, rajoittaa maiden pääsyä kiinni kansainväliseen rahoitukseen ja lisää poliittista kitkaa. Viime kädessä se saattaa jopa edistää epävakautta ja konflikteja. EU:n tavoitteena onkin tulevina vuosina lisätä yhteistyötä Keski-Aasiassa erityisesti rajat ylittävien vesivarojen tasapuolisessa hallinnoinnissa.
Ihmisoikeuksien saralla vielä rutkasti töitä
Strategiassa todetaan, että EU on valmis tarjoamaan asiantuntija-apua niille valtioille, jotka ovat kiinnostuneita vähentämään korruptiota. Se, tullaanko tällaista apua kaipaamaan, on kyseenalaista.
Viime vuoden maaliskuussa ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun järjestetty Keski-Aasian maiden johtajien huippukokous osoitti, että alueellisen yhteistyön lisääminen kiinnostaa koko Keski-Aasiassa nyt poikkeuksellisen paljon. Samalla kaikki Keski-Aasian maat tasapainottelevat edelleen suhteissaan EU:n, Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Lisämausteensa tähän tuovat Turkki ja Iran.
On toivottavaa, että Keski-Aasiassa herättäisiin jatkossa laajemmin tiedostamaan EU-yhteistyön edut. Helppoa tämä ei tule olemaan muiden toimijoiden kilpaillessa huomiosta. Esimerkiksi Venäjä ja Kiina ovat viime vuosina alkaneet toteuttaa kunnianhimoisia geopoliittisia strategioita Keski-Aasiassa. Tämä näkyy muun muassa käynnissä olevassa Vyö ja tie -hankkeessa sekä vuonna 2015 perustetun Euraasian talousunionin toiminnassa. EU haluaakin lähivuosina seurata muun muassa Shanghain yhteistyöjärjestön sekä Kollektiivisen turvallisuusjärjestön toiminnan kehitystä.
Lisäksi täytyy muistaa, että vaikka EU:lla ja Keski-Aasialla on yhteisiä intressejä, niiden priorisointi eroaa.
EU:n näkökulmasta yhteistyön päällimmäiset tavoitteet ovat alueellisen turvallisuuden ja demokratian lisääminen, kun taas Keski-Aasian maat ovat enimmäkseen kiinnostuneita oman legitimiteettinsä lisäämisestä kansainvälisellä areenalla sekä uusien investointien tuomista mahdollisuuksista.
EU:n ja Keski-Aasian intressien yhteensovittamista puidaan seuraavan kerran heinäkuussa, jolloin EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini saapuu Kirgisiaan esittelemään uuden strategian.
Olen Brysselissä asuva suomalaistutkija ja -kirjoittaja sekä projektinhallinnan ja viestinnän ammattilainen. Viime vuosina olen työskennellyt Venäjällä, Ukrainassa ja Kirgisiassa, mikä on mahdollistanut alueellisen erikoistumisen itäiseen Eurooppaan sekä Keski-Aasiaan.